Terve eläin on hyvässä massassa, sen silmät ovat kirkkaat, eivätkä eritä mitään. Korvat ovat puhtaat, eivätkä haise. Hengitysäänet ovat puhtaat, eikä eläin eritä porfyriiniä nenästä. Se on eloisa, leikkii, sekä syö ja juo hyvin. Sen turkki on kiiltävä ja hyvässä kunnossa. 

Terveyteen vaikuttaa perimä, mutta myös suurelta osin ympäristö ja sen tekijät. 

Vastustuskyky, eli immuniteetti tarkoittaa elimistön kykyä suojautua taudinaiheuttajilta. Se voidaan jakaa kahteen osaan; luontaiseen, eli synnynnäiseen, sekä adaptiiviseen, eli hankittuun. Sen tehtävänä on suojata ympäristöstä tulevilta viruksilta, bakteereilta, alkueläimiltä ja madoilta. 

Vastustuskykyyn vaikuttaa moni asia. Esimerkiksi eläimen ikä, stressi, sairaudet ja tiineys. Sitä voi parantaa hyvällä ruokavaliolla, liikunnalla, hyville mikrobeille altistumisella ja stressin minimoimisella. 

On siis tärkeää pitää häkki siistinä, ravitsemus kunnossa, riittävästi virikkeitä ja muita resursseja koko laumalla, että lauma pysyy tyytyväisenä ja stressi minimissä. 

Sairauden merkit 

Yleensä omistaja huomaa jotain epänormaalia käytöstä; eläin nukkuu paljon tai ei syö hyvin. Mikäli rotalla on kipuja, se monesti pitää silmiä sirillään ja kyyhöttää. Sen turkki saattaa olla pörhössä. Eläin voi olla yleisesti vaisumpi ja veltompi. Tällaisilla oireilla on hyvä kiirehtiä eläinlääkäriin. 

Yleisimmät sairaudet 

Yleisimpiä sairauksia rotilla on hengitystietulehdukset. Ne voivat olla joko bakteerin tai viruksen aiheuttamia. Tällöin rotan hengitysteihin kertyy limaa, nenä rupeaa pitämään ääntä ja eläin saattaa erittää runsaasti porfyriiniä nenästä ja/tai silmistä.

Mikäli infektio on vain ylähengitysteissä, sitä voidaan hoitaa jonkin aikaa kotona. Nuhaiselle rotalle voi tarjota nutriplus geeliä, valkosipuli – hunajapuuroa, tuoreita yrttejä, sekä jäähdytettyä yrttiteetä hunajalla.

Jos eläimen yleisvointi kuitenkin laskee, on lähdettävä eläinlääkäriin hakemaan antibiootit. 

Virtsatietulehdukset oireet tunnistaa yleensä vasta, kun virtsasta löytyy verta. Hoito vaatii antibiootin.

Korvatulehduksen tunnistettavin oire on, että eläimen tasapaino huononee. Pää kenottaa yleensä jommallekummalle puolelle. Toisin kuin ihmisillä, rotilla korvatulehdus vaatii välittömän antibioottikuurin, että vakavammista seurauksilta vältytään. Pää saattaa jäädä kenoon sairauden seurauksena.

Kohtutulehduksen tunnistaa naaraalla emättimestä vuotavana verenä. Hoito vaatii aina kiireellisesti antibioottikuurin ja kipulääkkeet

Nisäkasvaimia saattaa tavata etenkin iäkkäillä naarailla. Vatsapuolelle ilmestyvä kiinteä massa voi kasvaa nopeastikin ja ilmestyä kuin tyhjästä. Pääasiassa nämä ovat hyvälaatuisia, mutta kasvaessaan häiritsevät eläimen liikkumista ja voivat aiheuttaa kipua. Hoitovaihtoehtona vain leikkaushoito.

Paiseet ja rexfinnit saattavat säikäyttää omistajan, mutta ovat yleensä varsin hyvin hoidettavissa. Rexfinni on lähinnä ihossa oleva paukama, josta tyhjentyessä tulee talimaista eritettä. Hoito vaatii puhtaanapitoa.

Paiseet ovat bakteeritulehduksen aiheuttamia pesäkkeitä, jotka voivat ulospäin muistuttaa kasvainta. Ajan kanssa paise muodostaa kuitenkin ruven, joka tulee liottaa pois märkäeritteen poistamiseksi. Hoidoksi riittää yleensä onkalon runsas päivittäinen huuhtominen juoksevalla vedellä, sekä muu perus puhtaanapito. Päänalueen paiseissa on hyvä kääntyä aina eläinlääkärin puoleen, sillä ne vaativat yleensä suurempia hoitotoimenpiteitä ja antibiootin.

Ulkoloiset, niihinkin voi rottien kanssa törmätä. Tyypillisimmät ovat väiveet. Ulkoloistartunnan saanut rotta rapsuttelee itseään normaalia enemmän, iholle saattaa jopa tulla haavoja. Turkki ohenee ja menee kuivaksi. Tihrustamalla tarkkaan ihoa, saatat nähdä pieniä punertavia liikkuvia pisteitä, nämä ovat väiveitä. Väiveistä on onneksi helppo päästä eroon; apteekista saa käsikauppatavarana ostettua Frontline suihketta (2,5 mg/ml). Suihketta suihkautetaan pieni tuhaus rotan niskan ihoon, sekä iholle takapuolen päälle. Mikäli iho on haavainen, aineen joutumista tällaiseen kohtaan on varottava. Ainetta ei myöskään saa joutua eläimen suuhun/silmiin, joten omistajan on varmistettava, ettei eläin pääse nuolemaan ainetta itsestään, kunnes aine on kuivunut. Häätö toistetaan 2 vkon kuluttua. Koko lauma häädetään kerralla, vaikka muilla ei olisikaan näkyviä oireita.

Sisäloiset ovat harvinaisempia, mutta niitäkin voi esiintyä. Mikäli törmäät papanassa kiemurtelevaan matoon, on aika suunnata apteekkiin. Flubenol tahna annetaan painon mukaan lääkkeen ohjetta noudattaen. Lääke annetaan kerran päivässä kolmena peräkkäisenä päivänä.

Tapaturmat ja ensiapu

Menevänä ja tekevänä eläimenä rotta on myös tapaturma altis. Se saattaa tipahtaa jostain tai nujuta kaverin kanssa ja saada haavan. Näihin on hyvä valmistautua ja pitää kotona pientä ensiapupakkausta saatavilla.

Jalkavammat ovat yleisiä. Näissä yleensä koko jalkapöytä turpoaa hurjasti, eikä eläin tahdo astua jalalle. Turvotusta voi ensin koittaa lievittää viileällä, mutta raaja tarvitsee lepoa, joten eläin olisi hyvä siirtää sairas asumukseen, kunnes jalkaa pystyy taas käyttämään. Sairas asumukseksi käy hyvin esimerkiksi duna. Tarvittaessa eläimelle voi antaa kipulääkettä.

Haavoihin riittää yleensä hyvä huuhtelu. Mikäli haava on kookas, mutta ei toki vaadi tikkejä, vetramil tai abilar salva toimii hyvin ”liimana”.

Hännäntyven venähdys saa monesti omistajan raapimaan päätään ”eläin pyörähtelee ja vingahtelee”. Venähdys on hyvin kipeä ja vaatii aina kipulääkkeen, sekä siirron sairas asumukseen asettuakseen.

Revennyt kynsi ei ole harvinainen näky. Tällainen tulisi huuhtoa huolellisesti juoksevalla vedellä ja sipaista päälle abilar/ vetramil salvaa tai töhäyttää basibact pulveria.

Roska silmässä saa eläimen siristämään toista silmää tai pitämään sitä kiinni. Silmä saattaa vesittää hiukan. Silmähuuhteella useamman kerran huuhtelemalla roska todennäköisesti tulee pois. Silmän pinta tulee tarkistaa, ettei siinä ole haavoja tai muita vaurioita jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Ensiapupakkaukseen kannattaakin varata:

  • lasten panadol tai burana 
  • vetramil tai abilar salva 
  • basibact pulveri 
  • haavasuihke 
  • eläinten silmähuuhde 
  • taitoksia 
  • erikokoisia ruiskuja 

Trichophyton mentagrophytes – Ymmärrä ja ennaltaehkäise silsasienitartunta

Kolme vuotta sitten Trichophyton mentagrophytes-silsasientä alettiin tavata laajemmin suomalaisissa kesyrotissa. Silsaihottuma on ihmisillä yleinen: tartuntoja voi saada uimahalleista, kuntosaleilta ja sitä esiintyy myös päiväkodeissa. Silsaihottuma ei siis aina ole lähtöisin eläimestä. Silsaihottumaa esiintyy myös laajalti muilla eläinlajeilla, kuten marsuilla, kaneilla ja kissoilla. Silsaihottuma ei tartu kaikille altistuneille, vaan puhkeaa usein vain heikentyneen vastustuskyvyn omaaville eläimille tai ihmisille. Silsaihottuma on hoidettavissa itsehoitovalmisteilla.

Vaikka silsasientä esiintyykin myös kesyrotilla, ei tämä tarkoita, että kesyrotilta saisi aina silsaihottumatartunnan. Emme suosittele tai vaadi oireettomien eläinten testausta tai lääkitystä, sillä monilla eläimillä on luontainen vastustuskyky tartuntaa vastaan. Emme myöskään edellytä testausta näyttelyyn osallistuvilta eläimiltä, silsan itämisajan ollessa jopa 3 viikkoa, negatiivinenkaan testitulos ei kerro täysin luotettavaa tulosta eläimen sen hetkisestä tilanteesta.

Ethän kuitenkaan tuo sairasta tai altistunutta eläintä näyttelyyn tai tapahtumaan, näin voimme yhdessä huolehtia tapahtumien turvallisuudesta ja eläinten hyvinvoinnista.

Mikä on silsasieni ja miten se tarttuu?

Silsa on rihmasienten aiheuttama ihoinfektio, joka on herkkä leviämään kosketuksesta. Se voi tarttua toiselta ihmiseltä, eläimestä, koulusta, päiväkodista tai harrastuspaikoista. Silsa ei yleensä aiheuta vakavia oireita ja on usein hoidettavissa kotikonstein. Tämä silsamuoto ei leviä ilmateitse, joten tartunnan sattuessa kohdalle tilanne on helppo pitää paikallisesti hallinnassa huolehtimalla hyvästä hygieniasta.
Silsaihottuma ilmaantuu ihmisen iholle pieninä punaisina pilkkuina, jota voivat laajeta senttimetrien kokoisiksi läiskiksi. Tavallisesti silsaihottumaa esiintyy taivealueilla tai varpaiden väleissä.

Miltä silsaihottuma voi näyttää ihmisellä?

  • Tarkkarajainen punoittava alue, jossa on hilseilevä reuna.
  • Hidas eteneminen.
  • Joskus voi ilmetä kutinaa.

Sieni leviää suorassa tai epäsuorassa kontaktissa tartunnan saaneeseen eläimeen, ihmiseen tai ympäristöön. Ympäristössä itiöt voivat säilyä pitkiä aikoja kuivikkeissa, pesämateriaaleissa ja eläinten häkkien pinnoilla.

Tartuntareitit:

  • Suora kosketus sairastuneeseen eläimeen tai ihmiseen.
  • Välillinen tartunta esimerkiksi häkkien, tarvikkeiden tai ihmisten käsien kautta.
  • Kaikki altistuneet eivät sairastu, sillä vastustuskyky vaikuttaa ratkaisevasti infektion syntyyn.

Riskit tartunnalle:

  • Stressi (esim. muutto, uusi lauma, matkustaminen).
  • Muut sairaudet (hengitystieinfektiot, loistartunnat).
  • Huono hygienia tai liian kostea elinympäristö.
  • Aliravitsemus tai epätasapainoinen ruokavalio.

Miltä silsaihottuma näyttää kesyrotilla?

  • Hilseilyä ja karvanlähtöä, erityisesti kasvojen, korvien ja jalkojen alueella, mutta silsaihottumaa voi esiintyä missä kohtaa eläimen kehoa tahansa.
  • Punoittavia, rengasmaisia ihovaurioita, joihin voi liittyä kutinaa.
  • Kuiva, hilseilevä iho ja mahdollisesti halkeilevat kohdat.
  • Oireettomuus – jotkut rotat voivat kantaa sientä ilman oireita.

Kesyrotan hoito ja ympäristön puhdistaminen:

  • Kesyrotan antiseptinen pesu: Mikonatsoli- tai klooriheksidiinipohjaisella sienishampoolla peseminen vähentää itiöiden määrää turkissa.
  • Joissain tilanteissa voidaan käyttää suunkautta otettavaa sinilääkettä, jota määrää eläinlääkäri. On kuitenkin muistettava lääkkeen riskit etenkin vanhoilla ja maksasairaudesta kärsivillä rotilla. Keskustele lääkkeen tarpeellisuudesta ja aloittamisesta oman eläinlääkärin kanssa.
  • Pese häkki ja tarvikkeet kuumalla vedellä ja desinfioivalla pesuaineella. Sieni-itiöt kestävät yli 80 asteen lämpötilaa vain muutaman minuutin, joten desinfiointiaineen ohella tavaroiden saunotus on tehokas tapa hävittää itiöitä.
  • Myös häkin ympäristö tulee pestä sekä rottien ulkoilualue.
  • Käytä 1:10 laimennettua valkaisuainetta tai turvallisia desinfiointiaineita.
  • Pese kankaat vähintään 60 asteessa.
  • Käsihygienia on avainasemassa.

Miten ehkäistä tartuntoja?

  • Pidä häkki ja tarvikkeet puhtaana.
  • Varmista riittävä ilmavaihto ja riittävä ilmankosteus.
  • Vahvista kesyrottasi vastustuskykyä hyvällä ja monipuolisella ruokavaliolla.
  • Vähennä stressiä.

Silsaihottuman kotihoito, jos tartunta on ihmisellä:

  • Pienet silsaihottumaläiskät voidaan hoitaa apteekista saatavilla reseptivapaalla lääkevoiteella.
  • Hyvästä käsihygieniasta on huolehdittava.

Milloin yhteys terveydenhuoltoon?

Hoitoon ei tarvitse hakeutua heti, mutta jos ihottuma-alue on laaja, kutina häiritsee merkittävästi tai apteekin voiteet eivät auta, kannattaa käydä terveyskeskuksessa. Kaikki ihmisen ihottumat eivät automaattisesti ole silsasienen aiheuttamia.

Lisää aiheesta voit lukea:
https://www.terveyskyla.fi/lastentalo/tietoa-lasten-sairauksista/lasten-infektiotaudit/lasten-ihoinfektiot/ihon-sieni-infektio

Silsatestin voit tilata tarvittaessa:
https://www.movet.fi/tutkimukset/dermatofyyttiviljely/

Eläinlääkäriltä saat ohjeet silsan hoitoon vaikeissa tapauksissa. SKeY tarjoaa virallisille kasvattajille yhden testin kalenterivuodessa kuittia vastaan.